Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Markuksen evankeliumin, luku 2:

13. Jeesus kutsuu Leevin 

(Rinnakkaispaikat: Matt. 9:9-13; Luuk. 5:27-32) 

Sitten Jeesus lähti taas järven rantaan. Hänen luokseen tuli paljon ihmisiä, ja hän opetti heitä. 

14. Kulkiessaan tulliaseman ohi hän näki siellä istumassa Leevin, Alfeuksen pojan, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua."  Niin tämä nousi ja lähti seuraamaan häntä. 

15. Kun Jeesus oli aterialla hänen kodissaan, myös monta publikaania ja syntistä aterioi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Heitä oli näet paljon hänen seuraajiensa joukossa. 

16. Kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja publikaanien kanssa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: "Kuinka hän syö ja juo publikaanien ja syntisten kanssa!" 

17. Tämän kuultuaan Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä."  

18. Kysymys paastosta 

(Rinnakkaispaikat: Matt. 9:14-17; Luuk. 5:33-39) 

Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: "Miksi Johanneksen ja fariseusten opetuslapset paastoavat, mutta sinun opetuslapsesi eivät paastoa?" 

19. Jeesus vastasi heille: "Eivät häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen on heidän kanssaan. Niin kauan kuin heillä on sulhanen seurassaan, he eivät voi paastota. 

20. Mutta päivät tulevat, jolloin sulhanen otetaan heiltä pois, ja silloin, sinä päivänä, he paastoavat. 

21. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan, sillä uusi tilkku repii palan vanhasta viitasta ja reikä tulee pahemmaksi. 

22. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin nahkaleileihin, sillä uusi viini särkee leilit, viini valuu hukkaan ja leilit menevät pilalle. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin."  

23. Sapatin herra 

(Rinnakkaispaikat: Matt. 12:1-8; Luuk. 6:1-5) 

 

Jeesus kulki sapattina viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa rupesivat kulkiessaan katkomaan tähkäpäitä. 

24. Niin fariseukset kysyivät häneltä: "Katso! Miksi he tekevät sapattina sitä, mikä ei ole luvallista?" 

25. Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen seuralaisensa kärsivät puutetta ja heille tuli nälkä? 

26. Hän meni ylipappi Abjatarin aikana Jumalan huoneeseen ja söi Herran eteen asetettua leipää, jota ainoastaan pappien oli lupa syödä, ja antoi myös niille, jotka olivat hänen kanssaan."  

27. Jeesus sanoi heille vielä: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. 

28. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra."  

 

Markuksen evankeliumin luku 3: 

1. Jeesus parantaa sapattina 

(Rinnakkaispaikat: Matt. 12:9-14; Luuk. 6:6-11) 

Jeesus meni taas synagogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. 

2. Fariseukset pitivät Jeesusta silmällä voidakseen syyttää häntä, jos hän parantaisi miehen sapattina. 

3. Niin Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Nouse ja astu esiin."  

4. Fariseuksille hän sanoi: "Onko sapattina lupa tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa henki vai tappaa?"  Mutta he olivat vaiti. 

5. Hän katsahti heihin vihaisena, murheissaan heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi."  Mies ojensi kätensä, ja se tuli terveeksi. 

6. Silloin fariseukset lähtivät ulos ja alkoivat heti punoa juonia herodilaisten kanssa surmatakseen hänet. 

7. Jeesus parantaa Galileassa 

Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä seurasi suuri joukko ihmisiä Galileasta. Myös Juudeasta, 

8. Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin takaa sekä Tyroksen ja Siidonin ympäristöstä tuli hänen luokseen paljon ihmisiä, kun he kuulivat hänen suurista teoistaan. 

9. Jeesus käski opetuslastensa pitää venettä valmiina siltä varalta, että väki tungeksisi hänen päälleen. 

10. Hän oli näet parantanut monia, ja siksi kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat hänen luokseen koskettaakseen häntä. 

11. Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät maahan hänen eteensä ja huusivat: "Sinä olet Jumalan Poika!" 

12. Mutta hän varoitti niitä ankarasti saattamasta häntä julki. 

Miksi saastaiset henget voivat tunnistaa Jeesuksen?

Siksi, että Jeesus on Jumalan Poika. 

Enkeliruhtinas Lucifer oli alkujaan Jumalan luoduista kaikkein korkea-arvoisin, mutta kun hän lankesi ylpeyteen, poistettiin hän ja hänen joukkonsa, kolmannes enkeleistä pois taivaasta maan päälle. Nämä joukot vaivaavat nyt maan päällä ihmisiä. Nämä langenneet enkelit ovat näitä saastaisia henkiä ja houkuttelevat meitä pauloihinsa, mutta myös tunnistavat Jumalallisen voiman ja alistuvat sen alaisuuteen. 
On luonnollista, että tässä Raamatun kertomuksen kohdassa saastaisten henkien tunnistus on Jeesukselle haitallista, koska Hän ei sitä halua tehdä tällä tavalla. Hän on uskollinen Isälleen taivaassa ja ei halua vihollisen vallan vaikuttaa Hänen toimintaansa millään tavalla.

https://sites.google.com/site/jarmolinne/_/rsrc/1373146910706/kalastajat-uskoivat-kutsujaansa/johannes-kastaja-jeesuksen-edellae-kulkija/03-jeesus-kutsuu-leevin/DSCN1066.JPG?height=300&width=400

 

 

 

 

 

 

 

Tämän kertomuksen jälkeen Jeesus valitsee lähimmiksi opetuslapsikseen kaksitoista opetuslasta.

 

Alla selitykset.

 

Selitykset Novumin mukaan:

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 2:13-22)

 

Jeesus kutsuu Leevin 

13. Jeesus kutsui halveksitun kansanosan edustajan, jonka kanssa puhdasoppiset juutalaiset eivät tahtoneet olla missään tekemisissä, ja hän toteutti tarkoituksensa vierailemalla tullimiehen kodissa (j. 15). Matt 9:9:ssa Leeviä kutsutaan Matteukseksi. Ei ollut harvinaista, että henkilöllä oli kaksi nimeä. Leevi oli opetuslapsista se, jolla oli kaikkein eniten sellaista, mistä hän luopui. Muut saattoivat palata jälleen kalastajiksi. Kalaa riittää aina. Mutta tullimies poltti kaikki sillat takanaan. "Seuraa minua (akolçtheè)" tarkoittaa saman tien kulkemista. Jakeessa 13 Jeesus opetti kaikkea kansaa, jakeessa 

14. hän puhuttelee yhtä ainoata miestä. Publikaanit olivat kaikkialla halveksittuja, ja heitä pidettiin kaikkein huonoimpina ihmisinä. Juutalaisissa lähteissä erotetaan toisistaan kaksi publikaanien ryhmää, veronkerääjät ja tullimiehet. Edellinen ryhmä vastasi tuloveron ja muiden maksujen kokoamisesta, jälkimmäinen oli tekemisissä kauppavaihdon kanssa. Tullimiehet oli sijoitettu siltojen, kanavien ja yleisten teiden varsille, ja nämä juuri olivat kaikkein vihatuimpia, koska heillä oli suurimmat mahdollisuudet pettää kansaa. Maksut saattoivat koskea kankaita, eläimiä, oliiviöljyä tai orjia. 

15. Kuvaus vierailusta osoittaa Jeesuksen olleen jatkuvasti arvostelun kohteena. Pidot, jotka Matteus järjesti, olivat luultavasti hänen yrityksensä saada työtoverit ja ystävät huomaamaan, mitä hän oli kokenut, eivätkä ne oikeastaan olleet mitkään jäähyväisjuhlat. "Syntisillä" tarkoitetaan tässä sellaisia, jotka eivät osoittaneet asiaankuuluvaa kunnioitusta Mooseksen lakia kohtaan. Publikaanit olivat juutalaisten inhon kohde. Oli säädetty, että »varkaille, murhamiehille ja tullimiehille annettu lupaus voidaan rikkoa». "Aterioi (katakeimai)", oikeastaan 'oli makuulla'. Ruokaillessa oli tapana maata leposohvilla ja tukeutua vasenta kyynärpäätä vasten. 

16. Tämä on ensimmäinen kerta, kun fariseukset mainitaan tässä evankeliumissa. He puhuivat Jeesuksesta, eivät Jeesukselle. Nämä ovat oletettavasti osaksi samoja ihmisiä, jotka mainitaan jakeessa 6. He eivät luonnollisestikaan olleet sisällä publikaanin talossa, vaan odottivat sen ulkopuolella. 

17. Jeesus ei pyydellyt anteeksi tekoaan, vaan esitti syyn, miksi hän oli tullut. Lääkäri ei voi tehdä mitään sairaan hyväksi, jollei mene sairaan luo. Olisi täysin väärin ja aivan luonnotonta, jos lääkäri pysyttelisi poissa potilaittensa luota. Kirjanoppineet ja fariseukset olivat omasta mielestään vanhurskaita. Niinpä Jeesus antaa vastauksen heille heidän oman käsityksensä pohjalta. Hän ei tarkoittanut heidän olevan vanhurskaita. Evankeliumi repii rikki perinteellisen omavanhurskauden (j. 21). Ainoa, jonka hyväksi Jeesus ei voi tehdä mitään, on sellainen ihminen, joka on niin omahyväinen, ettei tahdo ottaa vastaan minkäänlaista apua. Jos ihminen ei käsitä omaa tarvettaan, hän rakentaa muurin itsensä ja auttajan välille. Kristus kuoli syntisten edestä, ja hän vanhurskauttaa jumalattomat. "Terveet (iskhyè)", 'olla vahva, voimakas, pystyä johonkin'. 

 

Jeesus opettaa paastosta 

18. Laki määräsi vain yhden paastopäivän vuodessa, nimittäin suuren sovintopäivän. Fariseukset olivat kuitenkin säätäneet monia paastopäiviä. Itse he kerskuivat paastoavansa kahdesti viikossa, maanantaina ja torstaina (Luuk 18:12). Vaikeina hädän aikoina, suruaikana tai vaaraan jouduttaessa oli yleistä, että ryhdyttiin ylimääräiseen paastoon. Alun perin paastoon kuuluivat katumus ja parannus. Katso esim. 1 Sam 7:6; Jes 58:3 s.; Jooel 2:15 s. Paastotessa oli luonnollista rukoilla. Kun fariseukset paastosivat, heidän tarkoituksenaan oli lähinnä tehdä se kansan edustajina. Sekä Johanneksen että fariseusten opetuslapset paastosivat avoimesti tuohon aikaan, mutta Jeesus salli opetuslastensa juhlia! Vaikkakin fariseusten osalta kysymyksessä oli arvostelu - hänhän ei laiminlyönyt vapaaehtoisen itsekurin sääntöjä - on uskottavinta, että Johanneksen opetuslapset tekivät kysymyksen ihmetellen, saadakseen tietää "syyn", miksi he eivät paastonneet. Johanneksen opetuslapset muodostivat itsenäisen ryhmän vielä pitkään Johanneksen kuoleman jälkeen. 

19. Olla yhdessä Jeesuksen kanssa on kuin olisi häihin kutsuttu.. Hänen seurassaan meistä tulee ikään kuin häävieraita. Paaston määräävät ne olosuhteet, joissa olemme, ja siksi Jeesuksen vastaus on valaiseva. "Häävieraat", oikeastaan sulhasen ystävät, jotka seurasivat häntä, kun hän lähti noutamaan morsiantaan hääjuhlaan. Jeesus ilmaisi tässä olevansa Messias, joskin hiukan peitetyin sanakääntein. Juutalaisten käsityksen mukaan Jumala oli ylkä ja valittu kansa hänen morsiamensa. 

20. Tämä on ensimmäinen kerta, jolloin Jeesus antoi ymmärtää, että hänet otetaan pois heidän luotaan. Tässä käytetään hyvin voimakasta sanaa "(apairè)". Se tarkoittaa rajua siirtämistä paikasta toiseen, poistamista. Jeesuksella oli aina ajatus kuolemasta elävänä mielessään. 

21. Jeesus tiesi sanomansa olevan jotakin aivan uutta. Sekä uudelle että vanhalle on kreikan kielessä olemassa kaksi sanaa. "Arkhaios" tarkoittaa ajallisesti vanhaa, kun taas "palaios" kuvaa sellaista, joka on käynyt vanhaksi käyttämisen vuoksi, käytössä kulunutta. Tässä on käytetty jälkimmäistä ilmaisua. Ajallisesti uutta kuvataan sanalla "neos", kun taas uudesta käyttöön otettavasta käytetään sanaa "kainos". Tässäkin on kysymyksessä jälkimmäinen ilmaisu. Tässä puhutaan vanuttamattomasta, kutistamattomasta kankaasta, joka on ommeltu esimerkiksi vanhassa vaatteessa olevan reiän paikaksi. Se on otettu suoraan kangaspuista käsittelemättä sitä millään tavalla. Seurauksena oli, että se pesussa kutistuessaan repi vaippaan vielä suuremman reiän. 

22. Nahkaleilit valmistettiin kokonaisista eläinten vuodista, joko sian tai vuohen nahasta. Aukot joko sidottiin umpeen tai niitä käytettiin tyhjennysaukkoina. Sisältä vuodat voideltiin piellä. Kun ne vanhenivat, ne saattoivat helposti haljeta. Sana "vanha" on tässäkin "palaios". Uudesta viinistä käytetään sanaa "neos", joka tarkoittaa sen olevan ajallisesti uutta, tuoretta, kun taas uusista nahkaleileistä käytetään sanaa "kainos", joka kuvaa niiden olevan käytössä uusia. 

 

Jeesus on myös sapatin Herra. Hän opetti sapatista:

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 2:23-28)

Jeesus ja sapatti 

23. Viljapellon halki kulki polku. 5 Moos 23:24-25:n mukaan oli luvallista poimia tähkäpäitä, mutta erimielisyys uskonnollisten johtajien kanssa (neljäs riita Markuksen evankeliumissa) syntyi siitä, että se tapahtui sapattina. Sama laki koski myös viinitarhoja. Toisen omistaman viinitarhan läpi kulkeva saattoi syödä siellä niin paljon viinirypäleitä kuin halusi, mutta hänellä ei ollut lupaa koota niitä astiaan ja viedä mukanaan, 5 Moos 23:24-25. Opetuslapset eivät siis tehneet mitään, mikä olisi rikkonut juutalaisten lakia ryhtyessään poimimaan tähkäpäitä toisen pellolla. 

Tämä lienee tapahtunut huhtikuussa, pääsiäisen aikaan, vuotta ennen Jeesuksen kuolemaa. 

24. Jeesus otti itselleen koko vastuun opetuslasten teosta, vaikka hän ei ollut poiminut tähkiä. Jeesus viittaa 1 Sam 21:4-6:een. Fariseukset eivät olleet ymmärtäneet, että tämä Raamatun kohta voisi tulkita käskyä 2 Moos 20:10. Daavid ja hänen miehensä eivät olleet kuolemaisillaan, he olivat vain nälkäisiä, mutta se riitti. 

26. Vain Markus mainitsee Abjatarin. 1 Sam 21:1-6:ssa kerrotaan, että siihen aikaan ylimmäisenä pappina oli Ahimelek, joka antoi Daavidille ja hänen miehilleen näkyleivät. Selitys voi olla, että Ahimelekin, joka oli Abjatarin isä, toinen nimi oli Abjatar, ja että pojalla oli sama nimi. Saattaa olla myös, että molemmat olivat paikalla ja antoivat Daavidille leivät, tai että se tapahtui ylimmäisen papin Abjatarin elinaikana. "Näkyleivät", oikeastaan »kasvojen leivät», jumalallisen läsnäolon leivät, jotka olivat esikuvana hänestä, joka on elämän leipä. Daavid ei mennyt kaikkeinpyhimpään, vaan esipihalle, »sinun portteihisi», jonne hänellä oli lupa tulla (Ps 122). 

27. Ei ollut tarkoitus, että sapatti tekisi raskaammiksi niitä taakkoja, joita kansa jo kantoi. Sana "sapatti" tulee heprean sanasta, joka tarkoittaa lepäämistä, työskentelemättä olemista. 

28.Kukaan muu ei ole jumalallisen järjestyksen valtias kuin itse Jumala. 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 3:1-3)

Jeesus parantaa kuivettuneen käden 

1. Kertomuksesta ei käy ilmi, missä synagooga sijaitsi, mutta luultavasti Kapernaumissa. Tämä oli toinen suuri, sapattina tapahtunut yhteenotto uskonnollisten johtajien kanssa. Ensimmäisen yhteydessä syytettiin opetuslapsia (2:23-24), tässä syytetään Jeesusta itseään. Osoitti rohkeutta, että Jeesus ylipäänsä meni synagoogaan. Oli tapana käydä synagoogassa sapatinpäivänä (Luuk 4:16), ja vaikka hän kohtasi siellä vastustusta, se ei muuttanut hänen tapojaan. Käytetty kreikan kielen sana "(ksêrainè)" 'kuivettua, kuihtua', osoittaa, että mies ei syntymästään saakka ollut sellainen. Jotakin oli tapahtunut hänelle. Apokryfisessä Heprealaisevankeliumissa sanotaan, että hän oli kivenhakkaaja ja oli vahingoittunut työssään. Sanaa »kuivettunut» vastaavaa sanaa on muutoin käytetty kuivumisesta (5:29; Ilm 16:12) ja kasveista (4:6; 11:20; Jaak 1:11), mutta myös sellaisesta kuihtumisesta, joka riuduttaa ruumista (9:18), niin että ihminen »käy ikäänkuin elottomaksi». Luukas täsmentää, että kysymys oli oikeasta kädestä (6:6). 

2. Uskonnolliset johtajat olivat synagoogassa arvostelemassa Jeesusta. He yrittivät vahingoittaa häntä kaikkialla: kotona (2:1), publikaanin kodissa (2:16), ulkona (2:24) tai kuten tässä, synagoogassa. Jeesus ei ollut enää tuntematon. He tiesivät, että jos hän tulisi synagoogaan, siellä tapahtuisi jotakin. He eivät epäilleet, pystyisikö hän tekemään terveeksi. Heillä ei ollut aikomusta syyttää häntä siitä, että hän valtaisi jonkin synagoogan ensimmäisistä istuimista, mutta he tiesivät, että jos läsnä oli yksikin sairas, oli olemassa vaara, että Jeesus parantaisi tämän ainoankin. He tiesivät Jeesuksen auttavan kärsiviä, ja sehän oli oikein, mutta he olivat kiinnostuneet vain löytämään jotakin, mistä olisivat voineet syyttää häntä. "Nostaa syytteen (katêgoreè)", syyttää muodollisesti ja tuomioistuimen edessä, langettaa julkinen tuomio. 

3. Jeesus kehotti miestä nousemaan ylös seurakunnan keskelle, jotta kaikki saattoivat nähdä hänet. Ellei miehelle olisi tapahtunut mitään, hän olisi joutunut pilkan kohteeksi. Mutta jos hän todella halusi tulla terveeksi, hänen täytyi myös tunnustaa hätänsä ja osoittaa uskovansa Jeesuksen voimaan vapauttaa hänet tästä hädästä. 

 

Samoin sapattina parantamisesta Jeesus kumosi vanhat perinnäissäännöt:

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 3:4-6)

4. Jeesus vastasi itse omaan kysymykseensä tekemällä miehen terveeksi. Kirjanoppineet eivät sallineet sapattina parantamista, ellei ollut kysymys hengenvaarasta. Jeesus halusi tehdä hyvää, mutta kirjanoppineet halusivat hänelle pahaa. Jos ihmisellä on mahdollisuus tehdä hyvää, hän on myös velvollinen tekemään. Vaikeneminen osoittaa, että heillä ei ollut vastausta. Muutoin he olivat kärkkäitä aina väittämään, että se mikä oli sallittua, oli myös oikein. Oikeastaan Jeesuksen tekemä kysymys oli niin yksinkertainen, että lapsikin olisi osannut siihen vastata. On aina oikein tehdä hyvää. 

5. Jeesuksen harmistuminen koski kirjanoppineiden sydämetöntä asennoitumista kärsiviin lähimmäisiin, vaikka he samanaikaisesti väittivät olevansa Jumalasta. Mutta hänen vihastumistaan seurasi syvä tuska ja suru. Kreikan kielessä on kolme vihaa merkitsevää sanaa. Tässä on käytetty sanaa "orgê". Se tarkoitti alun perin mitä tahansa luonnollista mielijohdetta, mutta alkoi myöhemmin kuvata vihastumista. Tämä viha ei ole syntistä vihaa, mutta on syytä valvoa, etteivät inhimilliset heikkoudet tee siitä syntistä. Jeesuksella ei ollut mitään sellaista vaaraa. "Paatumus, pèrèsis" (sanasta "pèros", eräänlainen marmori), kuvaa myös pimentynyttä henkeä tai sokeutta. Tänä on sokeuden pahin muoto, sokea ihminen, joka väittää näkevänsä (Vrt. Joh 9:40-41). Jeesus pystyi parantamaan kuivettuneen käden, mutta ei kirjanoppineiden paatumusta. Hän pyysi miestä tekemään sellaista, mihin tämä ei olisi pystynyt, mutta uskossa Jeesukseen mies teki, niin kuin Jeesus sanoi, ja niin ihme tapahtui. 

6. Sapattikäskyä ei ainoastaan rikottu näiden kirjanoppineiden käsityksen mukaan, vaan vieläpä sen rikkoi ihme, joka tuotti kunnian määräykset ylittäneelle. Nyt heidän oli otettava kantaa. Heidän oli joko hyväksyttävä Jeesus tai hylättävä hänet. Kuten Luuk 6:11 mainitsee, he »vimmastuivat». Miehen terveeksi tuleminen ei ilahduttanut heitä vähääkään, eivätkä he tunteneet pienintäkään kiitollisuutta ihmeen tekijää kohtaan. Heidän kärsimänsä kirvelevä tappio sumensi kaiken muun. Herodilaiset eivät olleet samanlainen uskonnollinen lahko kuten esimerkiksi fariseukset tai saddukeukset. He olivat poliittisessa mielessä liittyneet kannattamaan Herodeksen perhettä. Näin ollen heillä ei ollut mitään yhteistä fariseusten kanssa, mutta yhteinen vastustaja saattaa luoda mitä merkillisimpiä yhteenliittymiä, vrt. Matt 22:16. 

Monet seuraavat Jeesusta 

Jeesusta seuraavien joukko kasvaa, miksi?

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 3:7-10)

Monet seuraavat Jeesusta 

7. Mitä enemmän kirjanoppineet vastustivat Jeesusta, sitä enemmän kerääntyi ihmisiä hänen ympärilleen. Sana "poly", jota käytetään suuresta kansanjoukosta, kuvaa valtavaa ihmismäärää. Koska Jeesus edelleen vaikutti Galileassa, ei ole ihme, että sieltä monet seurasivat häntä. Monet sairaat olivat parantuneet, riivattuja oli vapautettu, monet muut olivat saaneet avun ja siunauksen. 

8. Jerusalem mainitaan erillään muusta Juudeasta sen suuren merkityksen perusteella joka kaupungilla oli hengellisenä keskuksena, vrt. 1:5. Idumea on Edomin kreikankielinen nimi, mikä Vt:ssa tarkoitti Kuolleen meren ja Punaisen meren välistä aluetta. Idumea oli kuitenkin paljon suurempi. Siellä hallitsi kuningas Aretas (2 Kor 11:32). Herodes Antipas oli naimisissa Aretaksen tyttären kanssa, mutta erosi hänestä. Herodes Suuri oli kotoisin Idumeasta. Tyyrosta ja Siidonista tulevat veivät varmasti kotiin mukanaan hyviä uutisia Jeesuksesta, mikä myöhemmin koitui avuksi naiselle, jonka tytärtä vaivasi paha henki, Matt 15:22. 

9. Toimenpide oli käytännön sanelema kansan tungoksen tähden. Venettä ei oletettavasti tällä kertaa tarvittu. Kreikan sana "ploiarion" kertoo sen olevan pieni vene, tavallisia kalastusveneitä pienempi, soutuvene. "Ahdistaa (thlibè)", puristaa ankarasti, sitä käytetään esim. viinirypäleiden puristamisesta. 
10.Ilmaisu, joka on käännetty "»tunkeutuivat hänen päälleen»" tarkoittaa päälle kaatumista "(epipiptè). Vaivoja (mastiks)", ruoskanlyöntejä. Vrt. Apt 22:24; Hebr 11:36. 

 

Vastustus ja vastakkain asettelu innosti monia tulemaan matkojenkin päästä kuuntelemaan Jeesusta, koska Hän opetti erilailla kuin oli totuttu.

Myös saastaiset henget, joita ihmisissä oli, tunnistivat Jeesuksen.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 3:11-12)

11. Tunnustus ei ollut mikään dogmaattinen tai opillinen, vaan riivaajat kumartuivat Jumalan voiman edessä ja tunnustivat sen vaikuttavan Jeesuksessa. Riivaajat todistivat, että Jeesus oli Jumalan Poika, mutta uskonnollisen elämän edustajat olivat täysin sokeita. 

12. Riivaajat eivät ensinnäkään missään suhteessa olleet oikeita sanansaattajia, eikä toisaalta aika ollut vielä tullut. 

 

Sivun alkuun

©2018 EVANKELIUMI MARKUKSEN MUKAAN - suntuubi.com