Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jeesus sanoi vielä: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan." 

2. Jeesuksen kirkastuminen

(Matt. 17:1-13; Luuk. 9:28-36)

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Hän vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, erilleen muista. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä

3. ja hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaiseksi valkaista.

4. Heille ilmestyi Elia yhdessä Mooseksen kanssa, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa.

5. Pietari rupesi puhumaan Jeesukselle: "Opettaja, meidän on hyvä olla täällä. Tehkäämme siis kolme majaa, sinulle yksi, Moosekselle yksi ja Elialle yksi."

6. Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat peloissaan.

7. Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät, ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!"

8. Ja yhtäkkiä, kun he katsoivat ympärilleen, he eivät nähneet enää ketään muuta kanssaan kuin Jeesuksen yksin.

9. Kun he olivat tulossa vuorelta alas, hän kielsi opetuslapsia kertomasta näkemäänsä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista.

10. He pitivät mielessään nämä sanat ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen tarkoitti.

11. Kysymys Eliasta

Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: "Miksi kirjanoppineet sanovat, että Elian pitää tulla ensin?"

12. Hän vastasi heille: "Elia todellakin tulee ensin ja asettaa kaiken kohdalleen. Mutta miksi sitten on kirjoitettu Ihmisen Pojasta, että hän joutuu paljon kärsimään ja häntä halveksitaan?

13. Mutta minä sanon teille: Elia on jo tullut, ja ihmiset tekivät hänelle mitä tahtoivat, niin kuin hänestä on kirjoitettu." 

14. Riivattu poika 

(Matt. 17:14-20; Luuk. 9:37-43a)

Kun he tulivat muiden opetuslasten luo, he näkivät paljon kansaa heidän ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan.

15. Heti nähdessään Jeesuksen väkijoukko hämmästyi. Ihmiset riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä.

16. Jeesus kysyi heiltä: "Mistä te kiistelette heidän kanssaan?" 

17. Silloin joku kansanjoukosta vastasi hänelle: "Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki.

18. Missä tahansa se käykin hänen kimppuunsa, se riuhtoo häntä, ja hänen suustaan tulee vaahtoa. Hän kiristelee hampaitaan ja jäykistyy. Minä pyysin opetuslapsiasi ajamaan hengen ulos, mutta he eivät kyenneet."

19. Jeesus vastasi heille: "Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan minun pitää kärsiä teitä? Tuokaa hänet minun luokseni." 

20. He toivat pojan Jeesuksen luo. Nähdessään Jeesuksen henki kouristi heti poikaa. Tämä kaatui, kieriskeli maassa, ja hänen suustaan tuli vaahtoa.

21. Jeesus kysyi isältä: "Kuinka kauan tätä on hänellä ollut?"  "Lapsesta asti", hän vastasi.

22. "Henki on monesti heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä voit jotakin, niin auta ja armahda meitä!"

23. Jeesus sanoi hänelle: "Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." 

24. Heti lapsen isä huusi: "Minä uskon! Auta minua voittamaan epäuskoni! (Kirjaimellisesti ”Auta minun epäuskoani!”)"

25. Kun Jeesus näki, että väkeä kokoontui, hän nuhteli saastaista henkeä sanoen: "Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä äläkä enää mene häneen!" 

26. Silloin henki huusi, ja kouristaen poikaa rajusti se lähti hänestä ulos. Poika meni aivan elottoman näköiseksi, ja monet sanoivatkin, että hän kuoli.

27. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös, ja hän nousi.

28. Kun Jeesus oli mennyt sisälle, opetuslapset kysyivät häneltä heidän ollessaan keskenään: "Miksi me emme pystyneet ajamaan henkeä ulos?"

29. Hän vastasi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella (Bysanttilaisen tekstin mukaan ”rukouksella ja paastolla”)." 

30. Jeesus puhuu jälleen kuolemastaan

(Matt. 17:22,23; Luuk. 9:43b-45)

He lähtivät sieltä ja kulkivat Galilean halki. Jeesus ei tahtonut kenenkään tietävän sitä,

31. sillä hän opetti opetuslapsiaan. Hän sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet. Kun hänet on tapettu, hän nousee kolmantena päivänä ylös kuolleista." 

32. Mutta he eivät ymmärtäneet tätä puhetta ja pelkäsivät kysyä häneltä.

33. Kuka on suurin?

(Matt. 18:1-5; Luuk. 9:46-48)

He saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: "Mistä te keskustelitte matkalla?" 

34. He olivat vaiti, sillä he olivat matkalla väitelleet keskenään siitä, kuka oli suurin.

35. Hän istuutui, kutsui luokseen ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen tulee olla kaikkein viimeisin ja kaikkien palvelija." 

36. Sitten hän otti lapsen ja asetti hänet heidän keskelleen. Nostettuaan hänet syliinsä hän sanoi heille:

37. "Joka ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen minun nimessäni, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa luokseen minut, ei ota luokseen minua vaan hänet, joka on minut lähettänyt." 

38. Riivaajia ulos ajava mies

(Luuk. 9:49,50)

Johannes sanoi Jeesukselle: "Opettaja, me näimme erään miehen ajavan ulos riivaajia sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa meitä."

39. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää estäkö häntä. Ei kukaan, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti sen jälkeen puhua minusta pahaa.

40. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.

41. Joka antaa teille maljallisen vettä juotavaksi siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia - totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." 

42. Varoitus viettelyksistä

(Matt. 18:6-9; Luuk. 17:1,2)

"Kuka ikinä viettelee yhdenkin näistä pienistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen.

43. Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Sinulle on parempi, että käsipuolena menet sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen,

44. [missä heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu] (jaetta ei ole kaikissa varhaisissa käsikirjoituksissa (vertaa jakeeseen 9:48 alaviitteineen)).

45. Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Sinulle on parempi, että jalkapuolena menet sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin, sammumattomaan tuleen,

46. [missä heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu].

47. Jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Sinulle on parempi, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin,

48. missä heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.

49. Jokainen ihminen suolataan tulella (bysanttilaisten tekstien mukaan lisäksi ”ja jokainen uhri suolataan suolalla”).

50. Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teissä suola itsessänne, ja eläkää rauhassa keskenänne."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 9:1-50)

 

1.Sanonta "»ja hän sanoi heille»" on tyypillinen Markukselle, kun hän esittää jonkin uuden lausuman, joka ei kuulu edelliseen asiayhteyteen. Kun Jeesus tässä puhuu Jumalan valtakunnan tulemisesta voimassansa, tämä viittaa epäilemättä niihin pelastushistorian suuriin tapahtumiin, jotka pian olivat edessä: hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa sekä Pyhän Hengen saapumiseen helluntaipäivänä. Samoin Jeesuksen kirkastuminen vuorella ilmentää valtakunnan kirkkautta.

Jeesuksen kirkastuminen

2.Markuksen ja Luukkaan ajan määritykset eivät ole ristiriidassa keskenään, vaikka edellinen kirjoittaa »kuuden päivän kuluttua» ja jälkimmäinen »noin kahdeksan päivää sen jälkeen» (9:28). Luukas sanoo sen tapahtuneen noin viikkoa myöhemmin, mutta Markus on täsmällisempi. Vrt. Matt 17:1. Vain yhdessä muussa tilanteessa (14:1) Markus on yhtä täsmällinen ajankohtaa ilmoittaessaan. Kukaan ei tiedä varmuudella, mistä vuoresta on kysymys. Sen on arvailtu olleen Taabor, mutta tämä on niin kaukana Filippuksen Kesareasta, että se tuskin oli kirkastumisen tapahtumapaikka. Taaborin huipulla oli sitä paitsi siihen aikaan asutusta. Uskottavampaa on, että se tapahtui Hermonilla. Kolme Jeesuksen mukana ollutta opetuslasta nousi sinne hänen kanssaan rukoilemaan (Luuk 9:28). He myös näkivät myöhemmin hänet hänen katkerassa tuskassaan Getsemanessa. Tapahtunutta kirkastumista on mahdoton selittää. Jumalan kirkkaus täytti Jeesuksen erityisellä tavalla, ja ulkonainen loiste heijasti sisäistä kirkkautta.

3.Kuva vaatteenvalkaisijasta ja hänen työstään on ominainen Markukselle. Se osoittaa myös kertomuksen kirjoitetun tavallisille, yksinkertaisille ihmisille, joille tällainen vertaus oli luonnollinen. "Hohtaviksi (stilbè)", hohtaa, loistaa, kimmeltää. Tämä on ainoa kerta, kun sanaa käytetään Ut:ssa. Septuagintassa se kuvaa esimerkiksi tähtien loistoa.

4.Jeesus oli päättänyt lähteä Jerusalemiin. Nyt taivaalliset lähettiläät vahvistivat tämän päätöksen. He puhuivat nimittäin hänen poismenostaan, joka saatettaisiin täytäntöön Jerusalemissa (Luuk 9:31). Elia edusti Vanhan testamentin profeettoja, Mooses Jumalan Israelille antamaa lakia. Sekä laki että profeetat viittasivat Messiaaseen, ja vuorella kirkastuminen korosti sitä, että Jumala, joka aikaisemmin oli monella tavalla puhunut isille profeettain kautta, nyt näinä viimeisinä päivinä puhuisi Poikansa kautta, Hebr 1:1-2. Moosesta ja Eliaa ei ollut tarpeen esitellä. Opetuslapset käsittivät heti, keitä he olivat. Taivaassa pyhät eivät tarvitse esittelyjä. Usko tunnistaa heidät välittömästi sisäisen näkemyksen avulla.

5.Pietari halusi kernaasti pitkittää kokemustaan. On ilmeistä, että hänellä oli mielessään majat, joita rakennettiin lehtimajanjuhlan aikana (3 Moos 23:40 s.). Hän ei huomannut asettaneensa Jeesuksen samalle tasolle näiden suurten Jumalan palvelijoiden kanssa. Jumalan Poika on korkeampi kaikkia ja kaikkea. "Rupesi puhumaan", oikeastaan 'vastasi' "(apokritheis)", ei sanojen vaan kirkastustapahtumien johdosta. Sana "hyvä (kalos)" esiintyy Ut:ssa usein (noin 100 kertaa). Enimmäkseen se ilmaisee moraalisessa mielessä hyvää, mutta myös kaunista, hienoa ja hyödyllistä tai mieltä ilahduttavaa.

6.Jos Pietari olisi tiennyt, mitä sanoa, hän ei olisi puhunut näin taitamattomasti. Hänen olisi ollut parempi olla vaiti, mutta hän selvästikin luuli, että hänen pitäisi sanoa jotakin. Taivaalliset vieraat eivät tulleet jäädäkseen, eikä Jeesuksenkaan tarkoitus ollut viipyä vuorella.

7.Pilvi ei ollut tumma, uhkaava, vaan loistava (Matt 17:5). Vrt. 2 Piet 1:17-18. Kasteen yhteydessä kuului sama ääni, mutta silloin se oli osoitettu Jeesukselle. Nyt Isä puhuu opetuslapsille. Kun Isä käskee kuulla Jeesusta, hän tarkoittaa, että heidän tulee sekä kuunnella, mitä hän puhuu että tehdä, niin kuin hän sanoo. Jeesus tulkitsi näet täydellisesti Isänsä tahdon. Vrt. 5 Moos 18:15.

8.Tässä Markus on lyhytsanainen. Kuullessaan äänen he lankesivat maahan suunniltaan pelosta, ja nousivat vasta, kun Jeesus kosketti heitä. Yliluonnollinen ilmestys vuorella tuli opetuslapsille täysin yllättäen, ja se katosi yhtä äkkiä kuin oli tullutkin.

9.He laskeutuivat vuorelta vasta seuraavana päivänä (Luuk 9:37). Toiset eivät saaneet tietää tapahtuneesta ennen kuin ylösnousemuksen jälkeen, eivät edes muut opetuslapset. Tämä on viimeinen kerta, kun heidän käskettiin vaieta jostakin Jeesukseen liittyvästä asiasta, ja tällä kertaa kielto oli voimassa määräajan. Heidän tuli odottaa Jeesuksen ylösnousemusta ennen kuin kertoisivat ilmestyksestä. Jeesus ei halunnut kiihottaa poliittiseen ja aineelliseen odotukseen. Sen jälkeen, kun hän oli noussut kuolleista, ei ollut enää vaaraa, että joku pitäisi häntä maanpäällisenä tai poliittisena Messiaana. Kielto johtui myös siitä, että opetuslapset eivät vielä olleet kyllin soveliaita puhumaan oikealla tavalla. Laskeutuessaan vuorelta he keskustelivat siitä, mitä hän oli aikaisemmin heille puhunut, 8:31.

10.He eivät ihmetelleet ylösnousemusta sinänsä. Siihen kaikki farisealaiseen liikkeeseen lukeutuvat juutalaiset uskoivat. Opetuslapset uskoivat kuitenkin Messiaan pysyvän ikuisesti, Joh 12:34. Sen vuoksi he eivät voineet ymmärtää, että hän kuolisi ja nousisi sen jälkeen ylös. Näyttää siltä, että opetuslapset eivät pyytäneet Jeesukselta mitään selitystä vuorella tapahtuneeseen.

11.Opetuslapset olivat juuri nähneet Elian. Oliko nyt tapahtunut Malakian ennustuksen (4:5-6) täyttymys? Ja oliko Elia tullut - ennen Messiasta - valmistamaan tietä hänelle? Miksi Jeesuksen sitten täytyi kuolla?

12.Jeesus puhui Johannes Kastajan toiminnasta hengellisenä kaiken ennalleen saattamisena. Elian ilmestyminen vuorella ei siis ollut sen profetian täyttymys, että hän oli tuleva. Tämä profetia toteutui, kun Johannes astui esiin. Sanat "on kirjoitettu" viittaavat siihen, mitä Elia koki (1 Kun 19:1-3). Samoin kuin Elia kohtasi Ahabin ja lisebelin, samoin Johannes Kastaja tapasi Herodeksen ja Herodiaan. Molemmat kuninkaat olivat heikkoja ja kummallakin oli voimakas ja kostonhimoinen nainen rinnallaan. Samaa, mitä ensimmäisen Elian viholliset tekivät hänelle, saivat kokea sekä »toinen Elia» että Kristus, jonka edelläjuoksija hän oli.

Jeesus parantaa riivatun pojan

14.Kirjanoppineet olivat varmasti mielissään siitä, että opetuslapset eivät pystyneet hallitsemaan riivaajaa (j. 18), ja tästä syntyi riita. Avuttomuus tarjosi mainion tilaisuuden, ei vain opetuslasten, vaan myös heidän opettajansa arvostelemiseen. Hänhän heidät oli varustanut. Tapahtumat vuoren juurella olivat eräs "syy", miksi Jeesus ei voinut jäädä ylös. Hänellä oli paljon työtä suoritettavana, eivätkä hänen opetuslapsensa pystyneet auttamaan.

15.Hämmästystä ei kyllä voida selittää niin, että Jeesuksessa olisi edelleen ollut jonkinlainen kirkkauden loiste. Hän oli kieltänyt kolmea opetuslasta kertomasta kenellekään, mitä oli tapahtunut. Eihän hän silloin itse voinut ilmaista millään tavalla vuorella kokemaansa kansalle. Ne, jotka olivat kokoontuneet paikalle, olivat ilmeisesti niin syventyneet tapahtumiin, etteivät huomanneet Jeesuksen tuloa. He luulivat hänen olevan vuorella, ja yhtäkkiä hän seisoikin siinä - juuri sillä hetkellä, kun he tarvitsivat häntä.

16.Henki itse ei voinut olla mykkä ja kuuro, mutta se vaivasi mykkyydellä henkilöä, jossa se sillä hetkellä asui. Jeesus ei tehnyt kysymystä siksi, ettei olisi tiennyt, vaan hänen tarkoituksensa oli vetää huomio pois opetuslapsista ja heidän nöyryyttävästä kokemuksestaan ja kiinnittää se itseensä (j. 19). Ensin ihmisen on tunnustettava oma riittämättömyytensä ennen kuin hän voi tulla Jeesuksen luo.

18.Jeesus oli varustanut opetuslapset voimalla ajaa ulos riivaajia, mitä he olivat tehneetkin aikaisemmin, mutta tällä kertaa he olivat voimattomia.

19.Jeesus ei puhunut tässä miehelle. Ei näytä siltä, että tältä olisi puuttunut uskoa, vaikka hän myöhemmin lausuukin niin (j. 24). Jeesus oli kyllästynyt kansanjoukkojen epäuskoon ja omien opetuslastensa heikkoon uskoon. Heidän epäuskonsa sitoi hänetkin maallisiin: Kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Jeesuksen sanat muistuttavat Jumalan puhetta Israelille Ps 95:10: »Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.»

20.Jeesus oli juuri puhunut taivaallisten lähettien kanssa siitä, mitä tapahtuisi Jerusalemissa, mutta hän ei ollut kiinnostunut vain suurista asioista. Hän, joka oli valmis kohtaamaan elämän ratkaisevat tilanteet, kohtasi myös sen hädän ja tuskan, mikä hänen tielleen tuli. Jeesus ei parantanut poikaa heti. Hänen tarkoituksensa ei nimittäin ollut vain ajaa hänestä ulos pahaa henkeä, vaan myös samalla opettaa. Hän neuvoisi opetuslapsille, kansalle ja tuleville sukupolville, miten paholainen ajetaan ulos. Se tapahtuu siten, että tunnustetaan Jumalan voima ja uskotaan häneen. Tätä erityistä lajia ei voitu karkottaa ilman rukousta ja paastoa (j. 29).

21.Mies tunsi olevansa yhtä poikansa kanssa, kuten kanaanilainen nainen, Matt 15:22. Sanat "pienestä pitäen" viittaavat vauvaikään. Riivattu oli vielä lapsi.

23.Jeesuksen "jos" oli vastaus miehen "jos"-sanaan (j. 22). Usko ei milloinkaan pyydä sellaista, mikä on typerää tai väärää. Sellaiset rukoukset eivät ole peräisin uskosta. Kysymys ei ole siitä, voiko Jeesus, vaan siitä, onko meillä uskoa häneen. Miehen uskoa ei varmastikaan erityisemmin vahvistanut opetuslasten epäonnistunut yritys parantaa hänen poikansa. On mahdollista, että hän koki järkytyksen, kun se ei onnistunutkaan. Lienee ollut tunnettua, että he olivat aikaisemmin olleet suureksi avuksi tällaisissakin tapauksissa. Hän, joka pystyy mihin tahansa, tekee mielellään mahdottomalta näyttäviä tekoja.

24.Tulee käyttää sitä uskoa, mikä on, vaikka se olisi heikko, eikä odottaa sen kasvamista ja lujittumista. Epäuskoa vastaan on taisteltava Jeesuksen nimessä. Mies piti tärkeämpänä siitä epäuskosta eroon pääsemistä, jossa hän luuli olevansa, kuin sitä, että Jeesus parantaisi pojan. Se ei merkinnyt sitä, että paraneminen olisi ollut hänelle vähäisempi asia, mutta hän ymmärsi, että hänen omalla uskollaan olisi tärkeä merkitys siinä, mitä mahdollisesti tapahtuisi. Riivaaja kouristi poikaa kovasti, mikä viittaa siihen, että se ei millään olisi halunnut jättää uhriaan, mutta sillä ei ollut mitään valtaa, kun Jeesus käski sen lähteä ulos. Jeesus suoritti täydellisen työn. Hän ajoi riivaajan ulos, nosti pojan ylös.

28.Opetuslasten mietteet johtuvat luonnollisesti siitä, että heidät oli varustettu tekemään sellaista, mihin he nyt eivät pystyneet. Heidän oli saatava tietää syy, miksi eivät olleet onnistuneet. Ehdot he saivat kuulla häneltä, joka oli antanut heille kyvyt. Ei näytä siltä, että opetuslapset olisivat tunteneet syyllisyyttä kykenemättömyydestään. He olivat vain ihmeissään ja valittivat, että heidän aikaisemmin saamansa lahjat eivät osoittautuneetkaan riittäviksi tällaisessa tilanteessa. He painottavat sanaa me, sillä he olivat selvästi nähneet, että hän itse kykeni ajamaan riivaajan ulos. Aikaisemmin he olivat ajaneet ulos monia riivaajia, 6:13. Markus tyytyy kertomaan tapahtuman vaikutuksesta opetuslapsiin, mutta Luukas (9:43) mainitsee myös, että kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. He ymmärsivät, että ihmeen teki Jumala.

29.Opetuslapsille oli annettu tarvittavia kykyjä, mutta niiden käyttäminen riippui heidän suhteestaan Jumalaan. Tämä ilmeni rukouksena ja paastona. Sanat "ja paastolla" puuttuvat kahdesta vanhasta käsikirjoituksesta. Sanat "tätä lajia" ilmaisevat, että riivaajia on useita eri lajeja, samoin kuin ihmisissä on eriasteista pahuutta. Kaikki pahat henget ovat ihmistä vahingoittavia, vaikka eivät olekaan yhtä vaarallisia. Kun paha henki lähtee ihmisestä ja etsii paikkaa, mihin asettuisi, mutta ei löydä, Jeesus sanoi sen palaavan takaisin varautumattomaan ihmiseen ja tuovan tullessaan seitsemän muuta henkeä, jotka ovat pahempia kuin se itse, Matt 12:45. Kun tällaista riivaajien vallassa olevaa ei voitu vapauttaa kuin rukouksella ja paastolla, on ilmeistä, että opetuslapset eivät olleet riittävästi hoitaneet omaa sisäistä elämäänsä. Mikään kyky sinänsä ei ole riittävä, ellei se, jolle se on annettu, elä ylevän kutsumuksensa mukaisesti. Matteus mainitsee myös (17:20), että syynä heidän voimattomuuteensa oli epäusko. He luottivat kerran saamaansa kutsumukseen ja tuskin ajattelivat, että on muitakin ehtoja, nimittäin rukous ja usko, jotta he voivat olla Jumalan käytössä. Vain elämällä jatkuvasti Jumalan yhteydessä voimme luottaa siihen, että hän voi auttaa ja käyttää meitä. Kun tiedämme hänen olevan meitä lähellä, se muistuttaa meitä siitä, että hän tahtoo kuulla avunhuutoamme. Kukaan ei ollut täydellinen tässä tilanteessa, ei isä poikaansa rakastaessaan ja hädässään eivätkä opetuslapset. Vain Jeesus pystyi ajamaan riivaajan ulos ja vapauttamaan pojan.

Jeesus puhuu kärsimisestään toisen kerran

30.Jeesus tarvitsi rauhaa opetustyöhönsä (j. 31). Hänellä ei ollut siihen enää paljon aikaa. Oli välttämätöntä käyttää jokainen mahdollinen tilaisuus. Ks. Matt 17:22 s. He eivät näytä pysähtyneen millekään paikkakunnalle Galileassa tällä matkalla. On erittäin luultavaa, että he kulkivat syrjäisiä ja hiljaisia teitä, koska Jeesus halusi olla mahdollisimman paljon poissa julkisuudesta.

31."Ihmisen Poika annettaisiin ihmisten käsiin". Tätä Jeesuksen täytyi lakkaamatta teroittaa heidän mieleensä - verbimuoto ilmoittaa jotakin keskeytymätöntä - mutta kuitenkaan he eivät sitä ymmärtäneet. Nämä sanat olivat tuolloin heille täysin käsittämättömiä, eivätkä he myöhemminkään ymmärtäneet niitä. Ajatus, että Jeesus otettaisiin heiltä pois, tuntui täysin mielettömältä.

32.Opetuslapset eivät pystyneet tajuamaan näiden sanojen tarkoitusta, ja sen lisäksi he pelkäsivät niiden ymmärtämistä. Se saattoi näet merkitä tuskaa. Ehkä he ajattelivat myös Pietarin vastalausetta (8:33). He eivät olleet tietämättömiä sovituksen ajatuksesta, se oli tuttu useimmille juutalaisille, mutta heidän omiin suuriin suunnitelmiinsa ei sopinut, että Messiaasta itsestään tulisi sovitusuhri.

Jeesus opettaa nöyryyttä ja anteeksiantamista

33.Keskustelu oli käyty juuri matkalla tähän taloon, joka oli kenties Pietarin koti, Luuk 9:46. Sisällä Jeesus teki heille kysymyksen, ja silloin he vaikenivat. Mutta Jeesus ei kysynyt siksi, ettei olisi tiennyt heidän puheenaihettaan, Luuk 9:47. Kun opetuslapset ymmärsivät Jeesuksen tietävän heidän keskustelunaiheensa, he kysyivät: Kuka on suurin taivasten valtakunnassa? (Matt 18:1). Jeesus oli kulkenut heidän edellään, syviin ajatuksiin vaipuneena. He tulivat perässä suurine suunnitelmineen. Jeesus puhui kuolemastaan, he puhuivat korkeista asemista ja kunniasta. Jeesus oli ollut kauan poissa Kapernaumista, luultavasti noin viisi kuukautta. Hän viipyi kaupungissa mahdollisesti vain yhden päivän (Matt 17:24), ja tämä on viimeinen Kapernaumiin suoranaisesti liittyvä tapahtuma, jonka evankeliumit kertovat. Markus ei enää mainitse kaupunkia.

34.Opetuslapset olivat vaiti, sillä he tajusivat vääräksi keskustelun, jota olivat käyneet. He eivät kyenneet vastaamaan hänelle, joka oli juuri valmistautunut kaikkein pahimpaan, ristin kuolemaan, kun taas he vain ajattelivat omaa asemaansa. He olivat ymmärtäneet melko vähän Jeesuksen opetuksesta. Hämmästyttävää on, että tätä sopimatonta puheenaihetta jatkettiin vielä myöhemmin - viimeisellä aterialla, Luuk 22:24-26. Useimmat ajattelevat itsestään enemmän kuin heidän pitäisi. Meidän ei pidä milloinkaan elätellä sellaista omanarvontuntoa, jota saisimme hävetä Jeesuksen tullessa meitä lähelle.

35.Todellinen suuruus on siinä, että luopuu suurena olemisesta. "Palvelija (diakonos)", palvelija, erotukseksi sanasta "dçlos", orja.

36.Jeesuksen rakkaudesta lapsiin katso myös 10:13-16. "»Otettuaan sen syliinsä» (enankalidzomai)", oikeastaan 'otti käsivarsilleen', 'syleili', sana on merkki sydämellisestä huolenpidosta. Sana esiintyy vain tässä ja 10:16:ssa. Jeesus joko otti lapsen käsivarsilleen tai syleili häntä. Jeesuksen tapa käsitellä lasta on esimerkkinä, miten meidän tulee suhtautua kaikkeen siihen, mitä lapsi edustaa. Suurin on eniten lapsen kaltainen, luottavaisin, vähiten itsetietoinen ja eniten riippuvainen Jumalasta.

37.Kun rakastamme pientä lasta Jeesuksen nimessä, hänen vuokseen ja kuten häntä, olemme saaneet hänen mielenlaatuaan.

38.Tämä ei voinut olla samanlainen henkienulosajaja kuin se, josta kerrotaan Apt 19:13-16:ssa, ei myöskään sellainen kuin Matt 7:22:ssa. Hän vain ei kuulunut opetuslasten joukkoon. Tällä kertaa opetuslasten puolesta ei ollut puhumassa Pietari, vaan Johannes. Tämän ainoan kerran Markus mainitsee hänet yksin. Vrt. 4 Moos 11:26-29.

39.Jeesuksen sanat viittaavat siihen, että kysymys miehestä ei ollut vielä loppuun käsitelty. Heidän ei pitänyt kieltää häntä. Jos hän käytti Jeesuksen nimeä oikealla tavalla, niin hän uskoi myös hänen jumaluuteensa. Vaikka Jeesus oikaisi opetuslapsia heidän menettelytapansa johdosta, koska se oli väärä, hän ei nuhdellut heitä. Hän vain sanoi selvästi, miten heidän tulisi käyttäytyä.

40.Matt 12:30:ssa Jeesus sanoi asian toisen puolen. Ei se, että on opetuslasten kanssa eri mieltä, vielä tarkoita sitä, että vastustaa Jeesusta. Vasta se, joka on Jeesusta vastaan, hajottaa. Kummassakin tilanteessa on kysymys suhtautumisesta. Se, joka osoittaa jonkinlaista myötämielisyyttä, vaikka vähänkin, voi kehittää sitä, mutta se, joka on sydämessään asettunut Kristusta vastaan, voi myös helposti jatkaa samaan suuntaan. Tätä jaetta ei pidä ymmärtää niin, että pelastumiseen riittäisi, ettei suoranaisesti ole mitään Kristusta vastaan. Kun kysymys on ihmisen pelastuksesta, se perustuu Kristuksen Jeesuksen sovitustyöhön, joka jokaisen on otettava omakohtaisesti vastaan, jos haluaa päästä siitä osalliseksi.

41.Jakeen 37 jälkeen keskeytynyt opetus jatkuu. Jeesus puhuu toimenpiteistä, jotka tulevat saamaan palkkansa. Hän kertoo kaikista virvokkeista halvimmasta ja yksinkertaisimmalta, maljallisesta vettä. Vähäisin ystävän palvelus, jonka toiselle ihmiselle voi tehdä, on antaa hänelle lasillinen vettä. Mutta toiselle ihmiselle Kristuksen tähden annetun avun hengellistä merkitystä ei määrää millään tavalla lahjan aineellinen arvo. Kysymys ei ole ansaitsemisesta, vaan Jeesus opettaa, miten Jumala näkee sydämeen ja palkitsee sen, mikä ei sinänsä ole edes kertomisen arvoista.

42.Tässä ei puhuta käsikivissä käytetystä pienestä myllynkivestä, vaan niin suuresta, että sen pyörittämiseen tarvittiin esimerkiksi aasia. "Viettelee (skandalidzè)", asettaa kompastuskivi tai ansa jonkun tielle, niin että hän kaatuu. On parempi maata meren pohjassa myllynkivi kaulassa kuin asettaa ansa yhdelle Herran pienimmistä! Sekä kreikkalaiset että roomalaiset käyttivät tällaista rangaistusmenetelmää, mutta tavallisesti eivät juutalaiset. Eräät juutalaiset käyttivät sitä kuitenkin Herodeksen vastaisessa kapinassa, kertoo Josefus.

43.Synoptikoilla iankaikkinen elämä on aina eskatologinen, aikojen lopussa annettava siunaus, kun taas Johannes esittää sen jo nykyhetkessä läsnä olevana. Tärkeintä on päästä elämään, se on jopa tärkeämpää ihmiselle kuin ruumiin jäsenten säilyttäminen. Ihminen voi asettaa kompastuskiviä myös omalle tielleen. Kiusaukset eivät aina tule ulkoapäin. Ne voivat tulla myös ihmisen omasta luonnosta. Se, joka vahingoittaa yhtä Herran pienintä, vahingoittaa kuitenkin enemmän itseään.

44.Jakeet 44 ja 46 puuttuvat useista käsikirjoituksista. Ne ovat kuitenkin täysin samat kuin jae 48. Vrt. Jes 66:24 - kaksinkertainen tuho, sisältäpäin kalvavat madot ja ulkoapäin tuli. Kuvaus on täydellisestä onnettomuudesta.

49.3 Moos 2:13:n mukaan kaikkiin ruokauhreihin oli siroteltava suolaa. Suolaa käytettiin uhreihin sen säilyttävän voiman vuoksi. Tätä kuvaa syvennetään edelleen tulella. Kun evankeliumi koetaan Jumalan tulena ja voimana, se säilyttää kaikki, jotka antautuvat Herralle. Kristuksen opetuslapset varjellaan vahingoittumasta siinä koetuksen tulessa, joka tulee heidän osakseen vanhurskauden tähden. Tällä tulella ei tietenkään ole mitään tekemistä edellisessä jakeessa mainitun tulen kanssa. Siinä puhutaan tuomion ja rangaistuksen tulesta, tässä puhdistavasta tulesta. Jae 48 soveltuu niihin, jotka ovat hylänneet Kristuksen, kun taas tässä jakeessa tarkoitettu tuli viittaa niihin, jotka elävät Jumalalle vihamielisessä maailmassa.

50.Kuva on otettu joko taloudesta, jossa suola on tärkeä, tai niistä alkeellisista uuneista, joita beduiinit vieläkin käyttävät. Polttoaine, kamelinlanta palaa ainoastaan suolalevyillä. Mutta jonkin ajan kuluttua levy menettää kykynsä toimia kiihdytteenä polttamisessa. Sen suolapitoisuus on heikentynyt. Jakeessa 49 puhutaan suolasta uhrin yhteydessä, tässä on taas kysymys sen tavanomaisesta käytöstä.

 

Sivun alkuun

©2019 Evankeliumi Markuksen mukaan plus selitykset - suntuubi.com