Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jeesus puhuu jälleen kuolemastaan

 

Kohti pääsiäisen tapahtumia...

Markuksen evankeliumin luku 9 päättyy;

Jeesuksen puheeseen kuinka hänet annetaan ihmisten käsiin tapettavaksi. 
Kuka on suurin kertomus vie meidät lasten kaltaisuuteen.
Jälleen riivaajia.
Lopuksi varoitus viettelyksistä.

 

Markuksen evankeliumi luku 9:

30. Jeesus puhuu jälleen kuolemastaan 

(Rinnakkaispaikat: Matt. 17:22,23; Luuk. 9:43b-45) 

 

He lähtivät sieltä ja kulkivat Galilean halki. Jeesus ei tahtonut kenenkään tietävän sitä, 

31. sillä hän opetti opetuslapsiaan. Hän sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet. Kun hänet on tapettu, hän nousee kolmantena päivänä ylös kuolleista."  

32. Mutta he eivät ymmärtäneet tätä puhetta ja pelkäsivät kysyä häneltä. 

 

33. Kuka on suurin? 

(Rinnakkaispaikat: Matt. 18:1-5; Luuk. 9:46-48) 

 

He saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: "Mistä te keskustelitte matkalla?"  

34. He olivat vaiti, sillä he olivat matkalla väitelleet keskenään siitä, kuka oli suurin. 

35. Hän istuutui, kutsui luokseen ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen tulee olla kaikkein viimeisin ja kaikkien palvelija."  

36. Sitten hän otti lapsen ja asetti hänet heidän keskelleen. Nostettuaan hänet syliinsä hän sanoi heille: 

37. "Joka ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen minun nimessäni, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa luokseen minut, ei ota luokseen minua vaan hänet, joka on minut lähettänyt."  

 

38. Riivaajia ulos ajava mies 

(Rinnakkaispaikka: Luuk. 9:49,50) 

 

Johannes sanoi Jeesukselle: "Opettaja, me näimme erään miehen ajavan ulos riivaajia sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa meitä." 

39. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää estäkö häntä. Ei kukaan, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti sen jälkeen puhua minusta pahaa. 

40. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. 

41. Joka antaa teille maljallisen vettä juotavaksi siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia - totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille."  

 

42. Varoitus viettelyksistä 

(Rinnakkaispaikat: Matt. 18:6-9; Luuk. 17:1,2) 

 

"Kuka ikinä viettelee yhdenkin näistä pienistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen. 

43. Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Sinulle on parempi, että käsipuolena menet sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen, 

44. [missä heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu].(10)

45. Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Sinulle on parempi, että jalkapuolena menet sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin, sammumattomaan tuleen, 

46. [missä heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu]. 

47. Jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Sinulle on parempi, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin, 

48. missä heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu. 

49. Jokainen ihminen suolataan tulella.(11)

50. Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teissä suola itsessänne, ja eläkää rauhassa keskenänne."

 

 

 

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 9:30-50)

 

 

Jeesus puhuu kärsimisestään toisen kerran 

 

 

 

 

30. Jeesus tarvitsi rauhaa opetustyöhönsä (j. 31). Hänellä ei ollut siihen enää paljon aikaa. Oli välttämätöntä käyttää jokainen mahdollinen tilaisuus. Ks. Matt 17:22 s. He eivät näytä pysähtyneen millekään paikkakunnalle Galileassa tällä matkalla. On erittäin luultavaa, että he kulkivat syrjäisiä ja hiljaisia teitä, koska Jeesus halusi olla mahdollisimman paljon poissa julkisuudesta. 

31. "Ihmisen Poika annettaisiin ihmisten käsiin". Tätä Jeesuksen täytyi lakkaamatta teroittaa heidän mieleensä - verbimuoto ilmoittaa jotakin keskeytymätöntä - mutta kuitenkaan he eivät sitä ymmärtäneet. Nämä sanat olivat tuolloin heille täysin käsittämättömiä, eivätkä he myöhemminkään ymmärtäneet niitä. Ajatus, että Jeesus otettaisiin heiltä pois, tuntui täysin mielettömältä. 

32. Opetuslapset eivät pystyneet tajuamaan näiden sanojen tarkoitusta, ja sen lisäksi he pelkäsivät niiden ymmärtämistä. Se saattoi näet merkitä tuskaa. Ehkä he ajattelivat myös Pietarin vastalausetta (8:33). He eivät olleet tietämättömiä sovituksen ajatuksesta, se oli tuttu useimmille juutalaisille, mutta heidän omiin suuriin suunnitelmiinsa ei sopinut, että Messiaasta itsestään tulisi sovitusuhri. 

Jeesus opettaa nöyryyttä ja anteeksiantamista 

33. Keskustelu oli käyty juuri matkalla tähän taloon, joka oli kenties Pietarin koti, Luuk 9:46. Sisällä Jeesus teki heille kysymyksen, ja silloin he vaikenivat. Mutta Jeesus ei kysynyt siksi, ettei olisi tiennyt heidän puheenaihettaan, Luuk 9:47. Kun opetuslapset ymmärsivät Jeesuksen tietävän heidän keskustelunaiheensa, he kysyivät: Kuka on suurin taivasten valtakunnassa? (Matt 18:1). Jeesus oli kulkenut heidän edellään, syviin ajatuksiin vaipuneena. He tulivat perässä suurine suunnitelmineen. Jeesus puhui kuolemastaan, he puhuivat korkeista asemista ja kunniasta. Jeesus oli ollut kauan poissa Kapernaumista, luultavasti noin viisi kuukautta. Hän viipyi kaupungissa mahdollisesti vain yhden päivän (Matt 17:24), ja tämä on viimeinen Kapernaumiin suoranaisesti liittyvä tapahtuma, jonka evankeliumit kertovat. Markus ei enää mainitse kaupunkia. 

34. Opetuslapset olivat vaiti, sillä he tajusivat vääräksi keskustelun, jota olivat käyneet. He eivät kyenneet vastaamaan hänelle, joka oli juuri valmistautunut kaikkein pahimpaan, ristin kuolemaan, kun taas he vain ajattelivat omaa asemaansa. He olivat ymmärtäneet melko vähän Jeesuksen opetuksesta. Hämmästyttävää on, että tätä sopimatonta puheenaihetta jatkettiin vielä myöhemmin - viimeisellä aterialla, Luuk 22:24-26. Useimmat ajattelevat itsestään enemmän kuin heidän pitäisi. Meidän ei pidä milloinkaan elätellä sellaista omanarvontuntoa, jota saisimme hävetä Jeesuksen tullessa meitä lähelle. 

35. Todellinen suuruus on siinä, että luopuu suurena olemisesta. "Palvelija (diakonos)", palvelija, erotukseksi sanasta "dçlos", orja. 

36. Jeesuksen rakkaudesta lapsiin katso myös 10:13-16. "»Otettuaan sen syliinsä» (enankalidzomai)", oikeastaan 'otti käsivarsilleen', 'syleili', sana on merkki sydämellisestä huolenpidosta. Sana esiintyy vain tässä ja 10:16:ssa. Jeesus joko otti lapsen käsivarsilleen tai syleili häntä. Jeesuksen tapa käsitellä lasta on esimerkkinä, miten meidän tulee suhtautua kaikkeen siihen, mitä lapsi edustaa. Suurin on eniten lapsen kaltainen, luottavaisin, vähiten itsetietoinen ja eniten riippuvainen Jumalasta. 

37. Kun rakastamme pientä lasta Jeesuksen nimessä, hänen vuokseen ja kuten häntä, olemme saaneet hänen mielenlaatuaan. 

38. Tämä ei voinut olla samanlainen henkienulosajaja kuin se, josta kerrotaan Apt 19:13-16:ssa, ei myöskään sellainen kuin Matt 7:22:ssa. Hän vain ei kuulunut opetuslasten joukkoon. Tällä kertaa opetuslasten puolesta ei ollut puhumassa Pietari, vaan Johannes. Tämän ainoan kerran Markus mainitsee hänet yksin. Vrt. 4 Moos 11:26-29. 

39. Jeesuksen sanat viittaavat siihen, että kysymys miehestä ei ollut vielä loppuun käsitelty. Heidän ei pitänyt kieltää häntä. Jos hän käytti Jeesuksen nimeä oikealla tavalla, niin hän uskoi myös hänen jumaluuteensa. Vaikka Jeesus oikaisi opetuslapsia heidän menettelytapansa johdosta, koska se oli väärä, hän ei nuhdellut heitä. Hän vain sanoi selvästi, miten heidän tulisi käyttäytyä. 

40. Matt 12:30:ssa Jeesus sanoi asian toisen puolen. Ei se, että on opetuslasten kanssa eri mieltä, vielä tarkoita sitä, että vastustaa Jeesusta. Vasta se, joka on Jeesusta vastaan, hajottaa. Kummassakin tilanteessa on kysymys suhtautumisesta. Se, joka osoittaa jonkinlaista myötämielisyyttä, vaikka vähänkin, voi kehittää sitä, mutta se, joka on sydämessään asettunut Kristusta vastaan, voi myös helposti jatkaa samaan suuntaan. Tätä jaetta ei pidä ymmärtää niin, että pelastumiseen riittäisi, ettei suoranaisesti ole mitään Kristusta vastaan. Kun kysymys on ihmisen pelastuksesta, se perustuu Kristuksen Jeesuksen sovitustyöhön, joka jokaisen on otettava omakohtaisesti vastaan, jos haluaa päästä siitä osalliseksi. 

41. Jakeen 37 jälkeen keskeytynyt opetus jatkuu. Jeesus puhuu toimenpiteistä, jotka tulevat saamaan palkkansa. Hän kertoo kaikista virvokkeista halvimmasta ja yksinkertaisimmalta, maljallisesta vettä. Vähäisin ystävän palvelus, jonka toiselle ihmiselle voi tehdä, on antaa hänelle lasillinen vettä. Mutta toiselle ihmiselle Kristuksen tähden annetun avun hengellistä merkitystä ei määrää millään tavalla lahjan aineellinen arvo. Kysymys ei ole ansaitsemisesta, vaan Jeesus opettaa, miten Jumala näkee sydämeen ja palkitsee sen, mikä ei sinänsä ole edes kertomisen arvoista. 

42. Tässä ei puhuta käsikivissä käytetystä pienestä myllynkivestä, vaan niin suuresta, että sen pyörittämiseen tarvittiin esimerkiksi aasia. "Viettelee (skandalidzè)", asettaa kompastuskivi tai ansa jonkun tielle, niin että hän kaatuu. On parempi maata meren pohjassa myllynkivi kaulassa kuin asettaa ansa yhdelle Herran pienimmistä! Sekä kreikkalaiset että roomalaiset käyttivät tällaista rangaistusmenetelmää, mutta tavallisesti eivät juutalaiset. Eräät juutalaiset käyttivät sitä kuitenkin Herodeksen vastaisessa kapinassa, kertoo Josefus. 

43. Synoptikoilla iankaikkinen elämä on aina eskatologinen, aikojen lopussa annettava siunaus, kun taas Johannes esittää sen jo nykyhetkessä läsnä olevana. Tärkeintä on päästä elämään, se on jopa tärkeämpää ihmiselle kuin ruumiin jäsenten säilyttäminen. Ihminen voi asettaa kompastuskiviä myös omalle tielleen. Kiusaukset eivät aina tule ulkoapäin. Ne voivat tulla myös ihmisen omasta luonnosta. Se, joka vahingoittaa yhtä Herran pienintä, vahingoittaa kuitenkin enemmän itseään. 

44. Jakeet 44 ja 46 puuttuvat useista käsikirjoituksista. Ne ovat kuitenkin täysin samat kuin jae 48. Vrt. Jes 66:24 - kaksinkertainen tuho, sisältäpäin kalvavat madot ja ulkoapäin tuli. Kuvaus on täydellisestä onnettomuudesta. 

49. 3 Moos 2:13:n mukaan kaikkiin ruokauhreihin oli siroteltava suolaa. Suolaa käytettiin uhreihin sen säilyttävän voiman vuoksi. Tätä kuvaa syvennetään edelleen tulella. Kun evankeliumi koetaan Jumalan tulena ja voimana, se säilyttää kaikki, jotka antautuvat Herralle. Kristuksen opetuslapset varjellaan vahingoittumasta siinä koetuksen tulessa, joka tulee heidän osakseen vanhurskauden tähden. Tällä tulella ei tietenkään ole mitään tekemistä edellisessä jakeessa mainitun tulen kanssa. Siinä puhutaan tuomion ja rangaistuksen tulesta, tässä puhdistavasta tulesta. Jae 48 soveltuu niihin, jotka ovat hylänneet Kristuksen, kun taas tässä jakeessa tarkoitettu tuli viittaa niihin, jotka elävät Jumalalle vihamielisessä maailmassa. 

50. Kuva on otettu joko taloudesta, jossa suola on tärkeä, tai niistä alkeellisista uuneista, joita beduiinit vieläkin käyttävät. Polttoaine, kamelinlanta palaa ainoastaan suolalevyillä. Mutta jonkin ajan kuluttua levy menettää kykynsä toimia kiihdytteenä polttamisessa. Sen suolapitoisuus on heikentynyt. Jakeessa 49 puhutaan suolasta uhrin yhteydessä, tässä on taas kysymys sen tavanomaisesta käytöstä. 

 

Sivun alkuun

©2018 EVANKELIUMI MARKUKSEN MUKAAN - suntuubi.com