Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kristuksen alkuperä

 

Markuksen evankeliumin luku 12 päättyy kolmeen erilaiseen asiaan.

Kaikissa on tärkeää opetusta meille.

 

35. Kristuksen alkuperä 

(Rinnakkaispaikat: Matt. 22:41-46; Luuk. 20:41-46) 

 

Opettaessaan temppelissä Jeesus sanoi: "Kuinka kirjanoppineet voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika? 

36. Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: 

        'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi alle.' 

37. Daavid siis itse sanoo Kristusta Herraksi. Kuinka Kristus sitten voi olla hänen poikansa?"  Ja suuri kansanjoukko kuunteli Jeesusta mielellään. 

 

38. Varokaa kirjanoppineita! 

(Rinnakkaispaikat: Matt. 23:1-36; Luuk. 20:45-47) 

Opettaessaan Jeesus sanoi: "Varokaa kirjanoppineita! He kuljeskelevat mielellään pitkissä viitoissa ja haluavat, että heitä tervehditään toreilla. 

39. He haluavat etumaiset istuimet synagogissa ja kunniapaikat pidoissa. 

40. He syövät leskien talot ja näön vuoksi rukoilevat pitkään. Sitä kovemman tuomion he saavat."  

 

41. Lesken ropo 

(Rinnakkaispaikka: Luuk. 21:1-4) 

Jeesus istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani uhriarkkuun rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. 

42. Sitten tuli köyhä leski ja pani siihen kaksi pientä lanttia, yhteensä assin neljänneksen. 

43. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pudotti uhriarkkuun enemmän kuin kaikki muut. 

44. Kaikki nuo antoivat liiastaan, mutta tämä antoi puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko omaisuutensa."  

 

https://sites.google.com/site/jarmolinne/_/rsrc/1383688885734/kalastajat-uskoivat-kutsujaansa/johannes-kastaja-jeesuksen-edellae-kulkija/40-kristuksen-alkuperae/img400.jpg

 

Pennit olivat aikoinaan vähäisimpiä Suomen rahoista.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 12:35-44)

 

 

Jeesus puhuu Daavidin pojasta 

35. Jeesus jatkoi opettamistaan temppelissä viimeiseen asti, tässä pidettyään välillä tauon. Matteuksen mukaan (22:41) Jeesus osoitti tämän kysymyksen fariseuksille näiden ollessa vielä koolla. Sekä fariseukset että saddukeukset olivat ilmeisesti paikalla. Kysymys tuli äkkiä ja odottamatta. Ehkä se oli kädenojennus sille kirjanoppineelle, joka oli valtakuntaan johtavan oven edessä. Monista Vanhan testamentin kohdista kävi ilmi, että Messias oli tuleva Daavidin suvusta. Ks. Jes 11:1; Jer 23:5; Ps 89:4-5; 132:11. Tämä oli yleinen käsitys myös Jeesuksen aikana (Matt 21:9,15; Mark 11:10). 

36. Jeesus viittaa tässä Ps 110:1:een. Näin hän vahvisti sekä Daavidin runoilijantyön että psalmin jumalallisen innoituksen. Ps 110 on muutoin se psalmi, jota on eniten lainattu Ut:ssa. 

37. Fariseukset tai muut kirjanoppineet eivät osanneet vastata tähän, koska heidän ajatuksensa Messiaasta olivat hyvin rajoittuneet ja vajavaiset. Suuri kansanjoukko mainitaan tässä erikseen sen osoittamiseksi, että sillä oli erilainen näkemys kuin fariseuksilla. Kansanjoukot kuuntelivat häntä mielellään, kun taas fariseukset tekivät kaikkensa raivatakseen hänet tieltä. Kuilu oli aina ollut suuri Jeesuksen ja heidän välillään, eikä käännettä parempaan tapahtunut siinä suhteessa. Nyt kuilu oli suurempi kuin koskaan. Jeesuksen lainaamaa psalmia useimmat juutalaiset tulkitsijat pitivät messiaanisena. 

Jeesus varoittaa kirjanoppineista 

38. Tämä on lyhyt tiivistelmä Matt 23 luvussa esitetystä pitkästä puheesta. Hän opetti sekä kansaa että opetuslapsia, Matt 23:1. "Pitkissä vaipoissa". Septuagintassa sanonta tarkoittaa papin tai kuninkaan vaatteita, Ut:ssa juhlallisissa tilaisuuksissa käytettyjä pukuja. Tässä ei tuomita hienoja vaatteita, vaan niillä koreileminen. Vrt. 1 Piet 3:3. Jeesus varoitti kansaa avoimesti kirjanoppineista. Vaikka yksi heistä oli osoittanut kunnioittavansa häntä ja ilmaissut etsivänsä totuutta (j. 28), tämä ei tehnyt tyhjäksi sitä, että kirjanoppineet yleensä vastustivat Jeesusta. 

39. Nämä arvokkaimmat etupenkit oli käännetty seurakuntaan päin. Pöydässä varattiin paikat huomattavimmille vieraille. Rabbiinikirjoituksissa sanotaan, että keskimmäinen sija oli kunniapaikka, kun kolme henkeä kokoontui. Kun läsnä oli useampia, piti asettaa kolme penkkiä pöydän kolmelle sivulle, ja näistä keskimmäinen varattiin kunniavieraalle. Pöydän neljänneltä sivulta tapahtui tarjoilu. 

40. Hurskaat naiset tukivat tavallisesti varoillaan tunnettuja rabbiineja. Lesket olivat lain suojeluksessa (2 Moos 22:22), ja kirjanoppineiden olisi lain tulkitsijoina ja toteuttajina tullut pitää heistä huolta. Sen sijaan he käyttivät heitä hyväkseen. Rukoillessaan he antoivat vaikutelman erityisen suuresta hurskaudesta, mutta se oli vain ulkonaista. He kätkivät todellisen luontonsa ulkokultaisuuteen. 

 

Lesken ropo 

41. Uhriarkku oli naisten esipihassa. Arkkuja oli itse asiassa kolmetoista. Niiden aukot olivat torvimaisia. Tämä tapahtui kolme päivää ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Hän katseli niitä, jotka panivat rahaa arkkuun, ja näki, mitä he panivat, samoin kuin ne vaikuttimet, jotka säätelivät heidän antiaan. On merkillepantavaa, miten paljon Raamattu puhuu siitä, mikä on pientä ja vähäpätöistä ja pitää sitä tärkeänä. 

42. Tämä leski ei tahtonut lähinnä vain tukea »hyvää asiaa». Hän oli vaatimaton ja teki vain sen, mitä piti velvollisuutenaan. Kun hän meni kotiin, hän ei aavistanut, että Jeesus oli nähnyt hänet. Hän varmasti toivoi, ettei kukaan olisi nähnyt häntä, kun hänellä oli niin vähän annettavaa. Ropo (lepton) oli pienin kreikkalaisista kuparilanteista. Se oli kahdeksasosa "assarion"ista, ks. Matt 10:29. Rabbiineilla oli laki, joka kielsi kahta ropoa pienemmät annit. 

43. Uhria ei mitata ulkonaisen arvon, vaan uhraajan sydämen vaikuttimien mukaan. 

44. Antamalla näiden rikkaiden lailla ei milloinkaan voitaisi saavuttaa sellaisia arvoja, joita syntyi köyhän naisen uhratessa, sillä hän luovutti kaikkensa. Rikkaiden »uhrit» olivat lopultakin hyvin vähäisiä, vaikka ne näyttivät suurilta. Ne eivät kuitenkaan olleet suurempia kuin mitä yltäkylläisyydestä voitiin irrottaa. Köyhä leski antoi toisella tavalla. Hän antoi kaiken. Jos laskettaisiin, mitä rikkaille jäi heidän annettuaan, tulos olisi aivan toinen kuin jos otettaisiin huomioon vain annetun lahjan arvo. Jumala katsoo ennen kaikkea antajaan, ei niinkään itse lahjaan. Hän panee merkille itsensä uhraamisen ei summan suuruutta. 

 

Sivun alkuun

©2018 EVANKELIUMI MARKUKSEN MUKAAN - suntuubi.com